Don't ya know that satan is the man?

Tylsyys. Hyvin janna asia. Periaatteessa rakastan naita tallaisia sunnuntaita. Pitkaan nukkumista, jumitusta. Paivia, joina suurin ongelma on se, etta en osaa paatta haluanko maata sohvalla vai sangyssa.. Mutta tylsyyskin on niin oikuttelevaa. Nyt en halua enaa. Haluan tehda jotain. Tosiaan ehka kohta menen kavelemaan. Saa naha.
No ollakseni taysin totuudenmukainen oonhan ma tehnyt tanaan vaikka mita. Kavin ostamassa jaateloa ja katsoin Star Wars 5. Ja mitas muuta.. No tiskasin astiat :D

Jeap elikka viikonlopun suunnitelmat menivat aivan uusiksi, eraan ikavan ja raskaahkon asian seurauksena. Maman tati, jonka luona olimme vahan aikaa sitten Oaxacassa, otti ja kuoli. (no olihan se jo satavuotias..) Mama lahti heti tiedon kuultuaan lauantai aamuna Oaxacaan papan kanssa. Me nappulat menimme sitten tuonne isovanhemmille yoksi, mika rajotti sitten seuraelamaani.. Silla meidan piti menna lauantaina sinne hemmetin karaokeen, silla perjantai ei kaynytkaan, kun ihmisia oli niin paljon kipeana ja matkoilla. No joku toinen kerta sitten. Hyva pitaa yksi vkonloppu valia.

Papa palaa vissiin tassa kohta, mutta Mama aikoo olla reissussa viela pari paivaa. Taa viikonloppu on ollut oikeestaan aika mukava ja tarvittu, silla olen saanut olla rauhassa kotona ja rentoutua ;) Sitten sain maistaa lisaa mexicolaista iloisuutta lauantaina. Menimme Kinon ja abuelojen kanssa Papan serkun syntymapaiville. Alkuun oli ihan saatanan tylsaa. Mietin koko ajan vain mita kaikkea muuta voisin tehda kuin istua siella ikavystymiseen melkein kuolleena. Meno pikkuhiljaa kuitenkin parani. Abuela(isoaiti) on osoittautunut verrattoman hulvattomaksi, se heitti koko ajan lappaa kaikkien kanssa, meni sekaisin kun syntymapaivakakku tuli puheeksi (haha, se vinku sita leikkisasti kuin pikkulapsi ja laulo mm. laulua joka meni "Tenemos pastel, pastel, pastel (meilla on kakkua, kakkua, kakkua)" taysin mielipuoli, mutta hauska) Sitten paadyin juttuun (en tosiaan tieda keta ne oli, jotain sukua kuiteskin) 3 hauskan miehen kanssa. Voi juku ne oli naky.. Kaikilla tuuheat viikset, mainio kalja maha ja kaikki aika lyhyita, mutta voi luoja kuinka ilosia! Juttelin siina niiden kanssa, ne oli hyvin kiinnostuneita suomesta, etenkin mita tuli urheiluun. Se oli vahan paha tilanne, kun enhan ma mitaan urheilusta tieda, mutta eipa se paljoa haitannut. Ne kyselivat kovasti, heittivat lappaa koko ajan ja mm. naittivat minut eraan sukulaispoikansa kanssa. Niin ja siskoni myos! (etta kerttu ja inkku taalta on nyt sitten tulossa meksikolaisia teille!) Haha, ja kaikki paatyi siihen etta lauloin iloisesti "Hyvaa syntymapaivaa" suomeksi, talle sankarille, Pavelille. Hitto kun ei ollut kameraa, oli ihan alyttoman hauskaa.

Jotenkin otti syvalta, kun ne heittivat etta vuoden paasta, en enaa halua palata Suomeen. Pelkaan kovasti etta niin saattaa kayda..

Enka tajua miksi Suomessa kaikki sukujuhlat ja muu toiminta suvun kesken on niin kasittamattoman ikavystyttavaa ja tylsaa?? Miksi ihmiset on niin itseensa kapertyneita? Miksi ei osata vaan nauttia kaikesta ja valittaa laheisimmistaan? Ja viela osoittaa se? Miksi kaikki on niin hankalaa suomessa? Suomessa on helvetin vaikea ystavystya ihmisten kanssa. Taalla en osaa edes kielta, mutta hyvin kiitettavasti mulla rupeaa jo kavereita olemaan.
Kylla taallakin naa ihmiset osaa perseesta olla, varmaan enemman mita viela tajuan. Lupauksia ei tarvitse pitaa, myohastellaan, kuulemma juoruillaankin ihan helvetisti, ja kaikkea. Mutta silti jotenkin taalla on paljon helpompi olla.

Jos vaan oppisin tan kielen.

Haluaisin uutta musiikkia mun ipodille, mutta en uskalla liittaa sita tahan koneeseen, ku veikkaan etta taa on taynna viiruksia.

Olen myos tehnyt havaintojani itsestani. Olen keksinyt miksi halusin lahtea vaihtoon. Voi kumpa vain tama tyhma paani viisastuisi taalla :D Time will tell.

Mietteliain, semi-hipihtavin terveisin Katariina
(Huomioikaa, etta mulla on huomenna synttarit!)
Sweet seventeen..