maanantai, 7. joulukuuta 2009

Ja mahtavat lauseet kuivuvat kitalakeen kii.

Huah olipa tuo askoinen viesti vuodatusta (: Nyt (toivonmukaan) tulee vahan rauhallisempaa tekstia..

Eli tanaan ollut oikein mukava paiva. Paatimme n. miljoona vuotta sitten, viime syyskuussa, Iran kanssa, etta 6.12 juhlistamme jotenkin yhdessa itsenaisyytta. Muistan kun mietimme sita, se tuntui niin etaiselta, saavuttamattomalta.. Mutta tanaan tosiaan Ira saapu tanne matiakseen, joskus aamulla, kymmenen maissa, just kun olin herannyt :D

Puhuimme, ostimme hedelmia, katsoimme leijonakuninkaan suomeksi, puhuimme, keskustelimme, haukuimme ja ylistimme. Mietimme.

Oli hauskaa, ja en tieda, tuntuu etta taas tanaan oivalsin asioita itsestani.. Outoa. Ihme mietiskelya koko ajan. mutta kun ei taalla ole muuta tekemistakaan.

Ihan hyvat fiilikset. Ei kylla huvita menna huomenna kouluun, mutta olen iloinen etta en ole surullinen. Taalla oppii noyraksi. Enka pida siita. En mina ole noyra.

Katariina, kaikkien karvaisten majuri.
Silla jokainen pelkuri on karvaton.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti