You know how I feel

Hieman kuivunut taa blogin kirjottelu.. Mistahan sita taas alottais, kun vaikka mita tapahtunu. Nyt lupaan loppu ajan kirjoittaa kiltisti saannollisesti.

No Maaliskuun lopulla oli sitten siis paasiaislomat, pyha viikko, La semana santa. 2 vkon mittaset oli ja ei siina suurempia kirkkomenoja tai vastaavia ollut. Lahdettiin luokkalaisten kanssa epaviralliselle luokkaretkelle Huatulcoon. Ne olivat sen siis itse organsoineet ja ei siella ketaan meita ollut vahtimassa. Ja se kylla huomasi etta ei sita paljoa ollu funtsittu, ne tappelivat _koko ajan_. Aivan kaikesta. alkuun olin kauhuissani, mutta sitten se lahinna vaan nauratti. Ja kun pointti on se etta ne tykkaavat toisistaan tosi paljon ja ovat laheisia (no kainny ku suurin osa ollut samoissa kouluoista ihan nappulasta lahtien) mutta semmosia ne nyt vaan on. Pitaa kinastella. Oli tosi siistia, oltiin 2 yota kokonaan rannalla, toisena tuli jotain hippeja hengaamaan meidan kanssa kitaroineen ja bongorumpuineen. Yhtena paivana vuokrattiin semmonen kiva paatti ja seilailtiin ympariinsa ja mentiin semmoselle sopolle autio rannalle. En tajua milla jarjella en palanut siella, oli meinaan kuuma. Sitten yhella isommalla rannalla joka oli aaivan tapotaynna jengia oli muutamia keikkoja ja nahtiin Genitallica ja sitten joku rap-homma. (genitallicaahan olin kuunnellut jo suomessa joten oli tosi outoa nahda ne siella) ja vaikka on vaikeaa myontaa tykkasin siita rapparistakin. Pitaa joltain kysya sen nimi en muista, etta vois ostaa levyn.
Sitten kaytiin Papayassa, antrossa siis. Tai oo mika se sana niille on suomeks? Baari, disco, klubi? No et on tanssilattia kuiteski. Oli hieman eri tasoa ku tan mun kylan sympaattisen paskanen discoteekki :')

No lomista selviydyttiin melkein hengissa, ja sitten oli vaan koulua koulua. Saatanan tylsaa siis. Ei mitaan mielenkiintoista.

Sitten 20. huhtikuuta menin Mexico cityyn katsomaan Musea. Ei jeesus oli kylla ehdottomasti yksi parhaimmista reissuista ikina. Musen keikka oli USKOMATON. En ma ole ikina ollut niin siistilla keikalla.. Valot soundit ja systeemit olivat aivan justiinsa, porukkaa oli kamalasti ja aaah Muse :) Seuraavana paivana mentiin katsomaan Arctic Monkeysia. Mulla ei ollu lippua ostettuna valmiina, kun en ollut ajatellut menna sinne kun ei ne kauheesti kiinnostaneet. No siella oli kuitenkin noin miljoona heeboa myymassa lippua ja paatettiin ottaa riski ja ostaa niilta sitten. Ei se ollut kuin 30e mutta olisi kylla risonut jos lippu olisi ollut vaarennetty.. No saavuttiin sitten hyvoissa ajoin, joskus viiden maissa venaamaan sisaanpaasya. Paljon oli nuorisoa, ryypiskelemassa ja herjaamassa toisiaan jo noinkin aikaisin. Kun lipuissa ilmotettiin etta klo 20 aukeaisi portit. Ja sita ryhmahenkea tai mika sana sita sovisi kuvaamaan. Ihmiset olivat niin aidosti hulluna bandista ja aivan kiihkeina. Portit aukesivat vasta joskus yhdeksan jalkeen ja luonnollisesti ihmiset olivat nareissaan. Ajanviihteeksi ihmiset rupesivat heittaa toistensa paalle, alkuun muovipulloja, sitten lasisia kaljapulloja ja kun ne aaliot sen tajusivat lopettaa (pelotti) niin ruokaa :D Siina porttien vieressa oli semmonen koroke, johon ihmisia meni etsimaan kavereitaan. Joka kerta kun joku nainen meni sinne huudeltiin kaikennakoista ronskin vihjailevaa. Jos joku jatka meni sita lahinna solvattiin ja heitettiin ruokaa paalle (: reilu peli. Ja ne lapat mita ihmiset heittivat tosilleen.. Haha :D Mieleenpainuva oli se kun yks jolppi meni sinne korokkeelle puhumaan puhelimessa kaverilleen ja pyysi sita vilkuttamaan etta loytaisi sen. No non 50 kanssa odottelijaa sen kuuli ja kaantyivat vilkuttamaan sille.

Kun emma tie. Ei suomalaiset oo noin siisteja. Tuntemattomat on tuntemattomia. Eika suomalaiset oo niin hauskoja.

No vihdoin ne portit aukes ja kaikki lahti juoksemaan kun vahamieliset sinne lavan aareen. No tasta tulikin sitten ongelmia kun kaikki olivat niin huumassa keikasta, ne onnettomat jotka olivat saaneet paikat eturivista litistyivat kuulemma aika pahasti. Jarjestajat eivat suostuneet alottamaan keikkaa ennen kuin kaikilla olisi riittavasti (tai edes vahan...) tilaa olla. Kukaan ei tietenkaan halunnut peruuttaa ja siina meni sitten noin tunti kun ne jarjestajat koittivat saada ihmisia tajuamaan ongelmaan. Tilanne ratkesi kun sinne tuli poliisit vakijoukon sekaan hajottamaan ihmisia. No vihdoin keikka alkoi, lampparit eivat soittaneet kun kaikki oli viivastyneet niin paljon. Ja emma tie. Kyllahan noilla ihan kivaa musiikkia on, mutta soittivat jotenkin laiskasti. Tai ei ollut kovin energinen keikka (hullumpaa oli venata sita..) Ja soittavat vain vajaan tunnin mista mun ystavat olivat raivoissaan, koska loppujen lopuksi laskin etta seistiin istumatta kertaakaan joku 8 h.. ja oli nalka ja jano ja vasy keikan jalkeen. Mutta oli sekin kylla siisti kokemus.

Sitten viimesena paivana vaan vahan kierreltiin ostoskeskuksissa ja mutta ei paljoa kun ei ollu aikaa. Koska YFUhan sanoi mulle etta mun on pakko olla koulussa perjantaina.. Eli oli vain lyhyt 3 pv reissu ja se siita. Mika ei ehka hieman vituta silla samana viikonloppuna olisi ollut Vivo Latino, meksikon vissiin suurin musiikkitapahtuma. Joku 3 paivaa parhaimpia espanjankielisia bandeja yhta soittoa.. Ei jumalauta ja mun lempparit, Ska-P, soitti kanssa ja jumalautaaaa. Vittu, no oon kattonu niita keikkoja youtubesta. (ja sydan itkee verta) hoho no joo, mutta etta saatanan YFU.

Sitten seuraavana viikonloppuna palasin taas Mexico cityyn kun oli siskon, Monican, valmistujaisjuhlia varten. Mentiin taas suvun voimin, vanhuksia (vanhemmat, isovanhemmat, ja tadit sedat) oli noin 8 kpl ja nuorisoa oli edustamassa 3 serkkua, ma, kino ja sit no moni tietty. Alkuun mentiin kirkkoon. Tylsaa oli, mutta saman homman huomasin kuin Ranskassa kaydessani, virret voivat olla kauniitakin. Ja huomiotaherattavaa oli myos se, etta jotkut valmistuvat tulivat rutkasti myohassa sinne kirkkoon. Kun ne olivat siis asetettu rippikoulu-tapaan sinne eturiviin, niin jotkut tulivat viela puolituntia myohassa. Vahan prutkua sanoisin, vaikka en itsekkaan poseeraa mitenkaan maailman tasmallisempana ihmisena.
Sitten lahettiin juhlapaikalle. Se oli ihan pirun makee ja ufo mesta. Aivan pimee. Seinat olivat ihmeellisesti maalatut, paikalla oli niita karnevaaleista tuttuja pitkajalka-ukkoja, ja palvelu pelas. Kaikki oli maksettu etukateen ja luonnollisesti intouduttiin kayttaan tata ominaisuutta serkkujen kanssa aika tiuhaan :D kaikki olivat pukeutuneet parhaimpiinsa ja makin olin menny kampaajalle laitattamaan hiuksia. Ah oli niin nattia. (ja sen paikan lattia pyori!!) wow

Sekin oli pikavisiitti, mutta vahan paastiin pyorimaan keskustaan ja nahtiin mm. Kannabiksen laillistamis mielenosoitus. (hoho se savun maara :D) oli siella parisataa ihmista. Eka kerta ku tommosta nakee. Hyva reissu siis.

Sitten no oli taas vaan koulua zzzzzzzz

Ja nyt on sitten koulut loppuneet. Oli jotenkin tosi surkea fiilis koulussa viime perjantaina. Ei siis ollut oikeata koulua, oppilaat olivat rakennelleet semmosia myyntikoruja joissa myytiin kaikkia eri hommia, koruja, makeisia ja virvokkeita (mun lempisana!)

Taalla on muuten tapana, etta ihmiset pyytavat etta kaverit kirjottaa niiden vihkoihin jotain muistoja ja toivotuksia. (siis jos vaikka koululoppuu eika enaa naha) jotkut pyysivat myos muistoja, vaikkapa kuvia (makin sain yhelta aaliolta valokuvan. jee) Itse en tehnyt kumpaakaan kun ei jaksanut, mutta tein sitten tuon kaikista yleisimman eli pyysin ihmisia kirjottamaan jotain mun koulupaitaan. Kaikki kulkivat koko paivan pyydellen ihmisia raapustelemaan ja se olikin ihan hauskaa. Miksi Suomessa ihmiset eivat tee nain?

Ennen koulusta lahtoa kokonnuttiin meidan luokankanssa sanomaan toisillemme loppusanat. Oli todella hienoa/surullista/outoa. Jengi oli, jatkia myoten kyynelissa, mutta oli hienoa nahda paljonko nuo pitivat toisistaan. Ja se kun ne eivat hapea nayttaa sita. Lopuksi halittiin ja otettiin kuvia. Kun olimme poistumassa koulusta Damian ja Aldair olivat jostain keksineet vesi-ilmapalloja etta saatiin sitten kunnon loppukaste. Oli jotenkin tosi hysteerinen olo. hmmm

Sitten seuraavana paivana perjantaina oli kuolun jarjestama juhla. Sita ennen mentiin Fanin kampille ryypiskelemaan ja kuuntelemaan musiikkia likkaporukalla. Sitten mentiin sinne koulu juhlallisuuksiin.. Ne olivat vuokranneet juhlasalin, ja oli ihan kuolettavan tylsaa. Ihan kamalaa, oli kuuma, ja plaah. Mutta kehuttakoon etta siella oli tietovisa ja tiesin etta planeetta tarkoittaa suomeksi kiertolaista. tai siis espanjaksi vagobundo. wooou.
Sen jalkeen oli meidan luokan jarjestamat bileet Carloksen rancholla.

Oli ehkapa yksi tarkeimmista ja parhaimmista juhlista mita olen ollut. Oli hauskaa, tanssittiin kun apinat, tehtiin tlayudoja (isoja tortilloja joissa lihaa ja juustoo jotka taitetaan ja grillataan), ryypattiin ja puhuttiin. Jotenkin mulle se oli tosi tarkeaa.. Kun se oli mun vika kerta siella, carloksen rancholla pidettiin monia juhlia ja siella oli mun ensimmaiset oikeet juhlat taalla. Ma olin ehka ekaa kertaa yhta puhelias ja haslaaja kuin suomessa (siis pompin ympariinsa ja olin aivan yliaktiivinen :) ja se oli tarkeaa itselle, koska taalla kun on joutunut olemaan kielisyista hiljaisempi kuin suomessa (mita en kesta) Oli siistia ja viela seuraavana aamuna jatkettiin keittoamista. Joskus viidelta paasin himaan.

Sen jalkeen mulla on ollut ihan kamala olo. Olen nyt pikku hiljaa tajuamassa etta kohta ma lahen. Asken loppu koulu, kohta loppuu aika kokonaan. Ja mua pelottaa tulla suomeen. Pelotti mua tulla tannekkin jonkin verran mutta kotiin tulo pelottaa ihan kunnolla. Kun tulin tanne koko meksiko oli hyppy tuntemattomaan. Kaikki tulisi mulle olemaan uutta. Kun palaan suomeen, mulla on se vanha kuva siita miten asiat on ja miten haluan etta kaikki on. Etta kaikki olisi vihdoin tuttua ja turvallista, mutta kun ei se mene niin. Ihmiset ovat muuttuneet asiat ovat muuttuneet, mina olen muuttunut. Ja se kun en ma sitten varmaan pitkaan aikaan tanne tule palaamaan. Tarkotuksena mahdollisimman pian, mutta raha tekee paljon ongelmia ja ei ole aikaa. Kun haluisin tulla kunnolla ajan kanssa enka vaan nopeasti viikoksi pariksi.

Perhetta tulee ikava. Jo itekkettiin ekat itkut maman kanssa bussiasemalla kun oltiin palaamassa sielta monican valmistujaisista. Mahto olla naky kun me vaan sonkotetaan ja kyynellehtitaan kuin keskenkasvuiset. No eipa se muille kuulu.

Etta aika sekavissa tunnelmissa ma olen. Paatin nauttia kuitenkin loppuajasta ihan taysilla joten taytyy siirtaa tunteita vahan syrjaan. Ens viikon maanantaina lahden Pueblaan katsomaan Kristofferia, sita mun norjalaista kaveria, jonka kanssa lahetaan YFUn reissulle torstaina ja se on viikon. Sen jalkeen on KAKSI VIIKKOA ennen lahtoa suomeen.. Ehka menen katsomaan ennen lahtoa serkkuja Tolucaan (lahelle mexico citya). Olis tosi siistia menna, vikat hetket meksikossa bilettamassa niiden kanssa (jos jaan matiakseen olen vain niin surullinen lahdosta) No saas naha,. Menisin kinon kanssa ja kaikki riippuu papan finansseista.

Kun vahan tekee tiukkaa sille kun veli tosiaan lahtee ens vuodeks vaihtoon ja se on kallista hommaa ja monican valmistujaisetkin olivat tosi kallis homma. No toivotaan etta paasisin meneen.

Hukkasin muuten mun kannyn. Kaiketi jatin sen salille. Vittu etta olen TYHMA.

Adios Kati